Kevään 2013 kirjat

Hannu Kankaanpään uusin runoteos Ikinä avaa läheltä katsoen ajan ja paikan kerrostumia. Lähipiiri käy pienemmäksi, ja runojen minä huomaa itsekin harmaantuneensa, ikääntyneensä. Mutta kuinka pitkä aika on ikinä, päättyykö se jo huomenna vai jatkuuko sateenkaaren tuolle puolen?

Matti Särkän Vähän paljon pelkistää, mitä lopulta jää jäljelle omista tekemisistä, ihmissuhteista, maista ja mannuista ja – sanalla sanoen – elämästä. Ei paljon, mutta riittävästi. Jää valo jota ei voi nähdä, valkoinen kuu, maalarin harmaat sutaisut tyhjällä kankaalla tai lukittu portti jonka yli viimeinen lähtijä sylkäisi kolme kertaa.